Yhteystietosi: Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406

Referenssit

BEMER-yhteyshenkilösi

LocatorYour partner

Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406
linda.visapaa@bemermail.com

Fysikaalinen BEMER-verisuoniterapia ja stressi

Stress

Ärsyynnytkö pienistä asioista ja tuntuuko, että hukut niiden alle? Onko motivaatiosi kenties kateissa, oletko uupunut ja väsynyt? Oletko jatkuvasti pahalla tuulella ja tyytymätön työhösi ja/tai yksityiselämääsi? Onko tästä vaikea päästä eroon? Jos sinusta tuntuu tältä, on mahdollista, että olet stressin noidankehässä. Vaan et ole yksin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Saksassa kuusi kymmenestä pitää elämäänsä stressaavana. Liikaa työpaineita, tiukkoja aikarajoja, perhepaineita, taloudellisia huolia - kaikki nämä tekijät voivat vaikuttaa niin, että tunnet itsesi jakuvasti väsyneeksi ja uupuneeksi. Sillä, että olemme jatkuvasti tavoitettavissa nykyaikaisen viestintäteknologian ansiosta ja että tiedotusvälineet ylikuormittavat aistimme, on myös negatiivinen vaikutus tähän. On arvioitu, että joka kuudes työstä poissaolopäivä johtuu stressistä ja työpaineista. Joten kaikki tämä huomioon ottaen, tämä on riittävä syy ottaa tarkemmin selvää stressistä.

Lisätietoja

Tietoa stressistä

Stressi ja stressitekijät

Stressin oireet todisti tieteellisesti ensimmäiseksi amerikkalainen fysiologi Walter B. Cannon vuonna 1915 - ja viittasi niihin termillä ”taistele tai pakene”. Hänen tutkimuksensa perustui hänen kiinnostukseensa selvittää toistuvasti esiintyvän traumaperäisen sterssireaktion taustalla olevia syitä ensimmäisestä maailmansodasta palaavilla sotilailla. Hän kuvasi termin ”taistele tai pakene” reaktiona siihen, miten elävät olennot yhtäkkiä sopeutuvat fyysisesti ja henkisesti vaarallisiin tilanteisiin. Reaktion aikana aivoissa vapautuu nopeasti adrenaliinia, joka nostaa sykettä ja kiihdyttää hengitystä, jolloin keho saa energiavaraston. Tämän energian avulla keho toimii hengissä selviytyäkseen ja valitsee stressitilanteeseen oikean tavan - taistelee tai pakenee. Näitä tilanteita kutsutaan myös ”stressitekijöiksi”, sisäiseksi tai ulkoiseksi vaatimukseksi, jonka elimistön on voitettava ja johon sen on sopeuduttava. Nämä prosessit käsitellään autonomisessa hermostossa, ja niitä ei voi ohjata tahdonalaisesti tai järjellä. Tämä käy selväksi, kun ymmärrämme, että stressi on puolustusmekanismi, joka on ollut olemassa miljoonia vuosia. Vaaran kohdatessa keho ottaa energiavarastot käyttöönsä sekunneissa, jotta lihakset voivat olla välittömässä valmiudessa. Tämä oli tärkeää esihistorialliselle ihmiselle, jotta hän saattoi silmäräpäyksessä olla valmis taistelemaan tai pakenemaan. Jos esimerkiksi kivikauden ihmisen olisi pitänyt miettiä ja tehdä päätös, ryhtyäkö taisteluun vai paetako, joka kerta, kun hän kohtasi saalistajan, olisi epätodennäköistä, että ihminen olisi säilynyt kovin kauan. Kun stressi pitkittyy, lisämunuaisen kuorikerros alkaa kuitenkin tuottaa lisähormoneja (kuten kortisolia), jotka stimuloivat aineenvaihduntaa. Tämä johtuu siitä, että adrenaliini tehoaa välittömästi mutta vain vähän aikaa. Lopputuloksena tästä on, että jatkuva stressi voi vaurioittaa elimistöä tai jopa romahduttaa elimistön toiminnan. Jos emme anna keholle hengähdystaukoa muuttamalla stressitilannetta tai siirtymällä tilanteesta pois, nämä stressihormonit eivät häviä ja keho pysyy jännitystilassa.

Negatiivinen ja positiivinen stressi

Walter B. Cannon ei vielä saanut arvonimeä ”stressin isä” vaan se myönnettiin vasta itävaltalais-kanadalaiselle lääketieteen tohtori Hans Selyelle (1907-1982), joka määritteli termin ”stressi” vuonna 1936. Sitä seuraavina vuosikymmeninä hän julkaisi yli 1700 kirjoitusta ja 39 kirjaa tästä aiheesta. Monet nykyaikaiset stressitutkimuksen teoriat pohjautuvat näihin julkaisuihin. Hänen stressiteoriansa määrittelee stressin biologiset rakenteet ja siihen liittyvät ihmiskehon mekanismit. Tutkimustensa aikana Hans Selye nimesi kolme stressin vaihetta: hälytysvaihe, sopeutumisvaihe ja uupumisvaihe. Hän päätteli, että stressi vaikuttaa ensin vereen, etenee aivojen kautta ja vaikuttaa lihaksiin, aineenvaihduntaan ja hormoneihin. Selye erotti toisistaan negatiivisen stressin (”ahdistus”) ja positiivisen stressin (”eustressi”, sopivaksi koettu henkinen stressi), jotka ovat edelleen käytössä. Englannin kielessä sanassa ”distress” (ahdistus) etuliite ”dis” tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ”pahaa”. Siten ahdistus on stressiä, jolla on negatiiviset fyysiset, henkiset ja psykologiset vaikutukset potilaaseen, ja sitä aiheuttaa ulkoinen paine mutta myös kiire ja itselle asetetut suorituspaineet. Etuliite ”eu” tulee myös kreikan kielestä ja tarkoittaa ”hyvää”, ”oikeaa” tai ”kevyttä”. Tämä osoittaa, että stressi voi todellakin olla positiivinen kokemus, kun nautimme jostakin tekemisestä, mutta siitä tulee negatiivista, kun siihen liittyy ei-toivottua taakkaa. Eli siihen, millä tavoin stressi auttaa tai haittaa terveydentilaamme vaikuttaa se, miten itse määritämme stressitekijöitä. Esimerkiksi, häiden valmistelua voidaan todellakin pitää positiivisena stressinä, vaikka tähän stressiin liittyy yleensä jännitystä ja paineita. Sama pätee ihmisiin, jotka harrastavat extreme-lajeja suurella intohimolla ja innostuksella. Sitten on paineita, jotka koetaan epämiellyttävinä ja joihin koetaan liittyvän pakkoa, ja nämä määritellään negatiivisena stressinä, jolla on fyysinen ja henkinen vaikutus. Ja tästä syystä, kuten edellä mainittiin, stressillä on joko negatiivinen tai positiivinen vaikutus elimistöön riippuen siitä, arvioimmeko stressitekijät positiivisiksi vaiko negatiivisiksi, onko meillä tunne, että pystymme puuttumaan tilanteeseen, ja olemmeko menneet stressitilanteeseen mukaan vapaaehtoisesti. Kohtuullinen määrä stressiä auttaa varmasti parantamaan suorituskykyä (esimerkiksi tenteissä), mutta pitkään jatkuva stressi heikentää keskittymiskykyämme, tarkkaavaisuuttamme, oppimiskykyämme ja muistiamme. Pitkittyneellä stressillä voi olla kohtalokkaita seurauksia, sillä stressitilanteissa eritettäviä hormoneja erittyy liian usein. Keho tottuu tähän ja stressioire toisensa perään alkaa kehittyä. Terve raja ylittyy lopulta jossakin vaiheessa. Stressihormonit, kuten kortisoli, heikentävät immuunivastetta - uupuminen on mahdollinen, samoin masennus. Omat stressinsietokyvyn rajat on syytä tuntea, ja seuraavat oireet täytyy ottaa vakavasti.

Tyypillisiä stressin oireita

Huomaa: alla luetellut oireet johtua pitkään kestäneestä stressialtistuksesta, mutta ne voivat johtua myös joistakin muista syistä. Siksi on suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen, jos tällaisia oireita esiintyy. Tämä oireluettelo ei myöskään ole täydellinen. Tyypillisiä fyysisiä oireita: - Vatsa- ja suolisto-oireet, esimerkiksi ripuli tai ummetus, - Sydämeen ja verenkiertoon liittyvät oireet, - Korkea verenpaine, - Päänsäryt, migreenit, - Ruokahaluttomuus, - Ylensyönti, - Krooninen väsymys, unihäiriöt, - Keskittymisvaikeudet, ajatuskatkokset, unohtelu, - Immuunikato, - Herkkyys allergioille, - Jatkuvat flunssat, - Lihasjännitykset, - Seksuaaliset ongelmat, jne. Tyypillisiä henkisiä oireita: - Hermostuneisuus, - Välinpitämättömyys, kaltoin kohdeltu olo, - Ärtyneisyys, - Masentuneisuus, - Keskittymisvaikeudet, - Unohtelu, - Jännittyneisyys, - Sisäinen kuohunta, - Levottomuus, - Heitehuimaus, - Ylikuormittuneisuuden tunne, - Alkoholin liikakäytön vaara, - Lääkkeiden käytön vaara, jne.

Mitä negatiiviselle stressille voi tehdä?

Valitettavassti ei ole olemassa ihmelääkettä, jolla stressistä pääsisi eroon. Potilaat voivat kuitenkin ottaa osaa seminaareihin, työryhmiin ja tukiryhmiin, joissa he saavat apua stressinhallintaan. Mutta on myös paljon, mitä voi tehdä itse stressaavien tilanteiden karsimiseksi tai jopa poistamiseksi. Stressin aktiivinen hallinta estää sen, ettei se käy ylivoimaiseksi. Aktiivisessa stressinhallinnassa keskitytään sinun todellisiin päämääriisi ja poistetaan tieltä asioita, jotka eivät tee sinulle hyvää. Voi myös olla avuksi laatia päiväohjelma, jossa on annettu tehtävät kullekin päivälle. Työpaikalla se tarkoittaa sitä, että työtehtävät järjestellään tärkeyden mukaan, ja jos mahdollista, niitä jopa delegoidaan. Vähemmän tärkeitä asioita voidaan siirtää tuonnemmaksi tai jopa jättää huomiotta. Joskus on hyödyllistä lähteä vain kävelylle, pitää vapaapäivä, nauttia rentouttavasta viikonlopusta tai lyhyestä lomasta, jotta voimat palautuvat ja pääsee hetkeksi pakoon normaalia elämää. Fysikaalinen verisuoniterapia BEMER voi myös olla hyödyllinen, ja tähän palataan myöhemmin. Perhe-elämässä on suositeltavaa tarkastella stressitekijöitä yhdessä ja olla tietoinen näistä tekijöistä. Liian usein puoliso, joka ei ole töissä, altistuu stressaaviin tilanteisiin ja tuntee olonsa ylikuormitetuksi. Siksi, jos mahdollista, vastausta siihen, mitä stressille voi tehdä, pitää etsiä yhdessä. Jos kuitenkin ilmenee sellaisia stressin oireita, jotka viittaavat sairauteen, kuten sydämen tai verenkierron häiriöitä tai korkeaa verenpainetta, on syytä hakeutua kiireellisesti lääkäriin. Sen sijaan monia muita stressireaktioita, kuten unihäiriöitä, infektioherkkyyttä ja fyysisten ja henkisten energiavarastojen aktivointia - itse tai lääkärin suosituksen perusteella - voidaan torjua lupaavin tuloksin edellä mainitulla fysikaalisella BEMER-verisuoniterapialla.