Yhteystietosi: Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406

Referenssit

BEMER-yhteyshenkilösi

LocatorYour partner

Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406
linda.visapaa@bemermail.com

Verisuoniterapia perifeerisen valtimotaudin hoidossa

Verschlusskrankheit

Fysikaalinen BEMER-verisuoniterapia on tieteellisesti todennettu menetelmä, joka käytää stimuloivia signaaleja nopeuttamaan riittämätöntä suonien liikettä pienimmissä verisuonissa. Se edesauttaa kapillaareissa hapen ja ravinteiden tarjontaa kudoksille ja elimille sekä aineenvaihduntatuotteiden poiskuljetusta. BEMER-verisuoniterapian käyttöllä on saavutettu dokumentoituja tuloksia sekä ääreisverenkierron valtimosairauden ennaltaehkäisyssä sekä sairauden varhaisen vaiheen hoidossa mikroverenkiertoa parantamalla. BEMER-terapian kliininen teho varteenotettavaksi tukihoitomuodoksi ääreisverenkierron valtimosairauteen on näytetty kontrolloidussa tutkimuksessa. Täsä tutkimuksessa potilaat, joilla oli ääreisverenkierron valtimosairaus, pystyivät kävelemään paljon pitemmän matkan käytettyään BEMER-terapiaa kuin ne potilaat, jotka eivät saaneet tätä terapiaa.

Lisätietoja

Tietoa perifeerisestä valtimotaudista

Ääreisverenkierron valtimosairaus - makroverenkierrosta mikroverenkiertoon

Makroverenkierto kattaa sydämen ja siihen liittyvät valtimot. Niiden kautta veri etenee, käyttäen sydämen pumppauksen muodostamaa painetta, kaikkein pienimpiä hiusverisuonia, kapillaareja kohti. Kapillaarit ja välittömästi ennen niitä ja niiden jälkeen olevat verisuonistot kuuluvat puolestaan mikroverenkiertoon. Tietämisen arvoista on myös, että juuri siellä ravinteet ja happi toimitetaan soluille sekä aineenvaihduntatuotteet otetaan poiskuljetettaviksi kudoksista. Tämä prosessi on siis vastuussa aineiden toimituksesta ja jätteiden poistosta (aineenvaihduntatuotteet ja myrkyt) soluista. Heikentynyt verenvirtaus puolestaan tarkoittaa, ettei optimaalinen tarjonta ja poiskuljetus ole enää taattu ja mikroverenkierron häiriöitä (yksi ääreisverenkierron valtimosairauden syistä) voi ilmaantua. Miten nämä häiriöt kehittyvät? Kun veri virtaa suurimpen suonien läpi mikroverenkiertoa kohti, sydämen pumppauksen alkuperäinen paine alenee. Veren etenemisen myötä paineen aleneminen tavoittaa pisteen, jolloin sillä ei ole enää minkäänlaista vaikutusta veren etenemiseen mikroverenkierrossa. Mikroverisuonten seinämien lihakset hoitavat nyt kuljetuksen. Aina kun nämä lihakset supistuvat, ne puristavat verisuonia yhteen ja veri yrittää löytää toista reittiä eteenpäin. Veri ei voi virrata takaisinpäin, koska sen tien sulkee sydämen tuottama paine. Lopulta ainoa tie eteenpäin kulkee kapillaarien kautta, joilla ei ole lihaksia seinämissään vaan ravinteet ja happi siirtyvät sieltä kudossoluihin. Jatkuva mikroverenkierron suonien lihasten rytminen jännittyminen ja rentoutuminen on liike, jota kutsutaan sanalla vasomotion. Näiden vasomotion-liikkeiden pitää toistua lakkaamatta, jotta tarpeeksi verta kulkeutuu mikroverenkiertoon, jolloin solujen tarpeet voidaan täyttää kaikissa tilanteissa. Terveen henkilön suonissa tapahtuu kolmesta viiteen vasomotion-liikettä minuutissa, kun taas sairaalla niitä tapahtuu merkittävästi vähemmän. Ääreisverenkierron valtimosairaudessa nämä supistumisliikkeet ovat niin merkittävästi heikentyneet, että kehon solut alkavat "nälkiintyä" ja solujen toiminnot heikkenevät, koska aineiden tarjonta ja kuona-aineiden poiskuljetus ovat riittämätöntä. Ratkaisu on hoitaa häiriintynyttä mikroverenkiertoa. Fysikaalinen BEMER-verisuoniterapia on erittäin lupaava hoitomuoto tähän ongelmaan.

Miten perifeeristä valtimosairautta hoidetaan?

Monissa sairauksissa ennaltaehkäisy on parempaa hoitoa kuin sairaudenhoito. Myös ääreisverenkierron valtimosairaudessa monet yllä mainitut riskitekijät voidaan eliminoida terveellisillä elämäntavoilla. Mikäli oireet viittaavat jo alkaneeseen sairauteen, on syytä kääntyä lääkärin puoleen, jotta saadaan tarvittavat neuvot lääketieteellisiin hoitoihin. Sairauden alkuvaiheessa riittää usein, että vähennetään riskitekijöiden vaikutuksia ja sitä kautta sairauden eteneminen hidastuu. Erilaisilla hoidoilla voidaan myös tukea verenvirtausta tärkeissä lihasryhmissä ja lääkäri voi myös määrätä lääkityksiä. Pitkälle edenneessä sairaudessa, saattaa olla välttämätöntä suorittaa raajan amputaatio, koska perifeeristä valtimosairautta (PAD) ei ole hoidettu ajoissa tai sitä ei enää pystytä hoitamaan. Sen vuoksi riittävän ajoissa aloitettu ääreisverenkierron valtimosairauden ennaltaehkäisy on niin tärkeää käyttämällä sopivia hoitokeinoja tehokkaana tukihoitona, varsinkin jos sairaus on jo todettu. Mikroverenkierron häiriöiden hoito on osoittautunut tehokkaaksi ja lupaavaksi menetelmäksi tähän ongelmaan.

Perifeerisen valtimosairauden syitä

Tämän sairauden kehittymiselle on monia syitä. Se on usein seurausta verisuonten kalkkeutumisesta. Diabetes mellitus voi olla syynä, kuten myös verisuonten seinämien vauriot esimerkiksi korkean verenpaineen (verenpainetauti) ja kohonneiden veren rasva-arvojen aiheuttamana. Syy voi löytyä myös solujen riittämättömästä aineenvaihdunnasta, johon vaikuttaa ongelma-alueiden kudosten heikko mikroverenkierto. Riittämätön liikunta on riskitekijä, samoin kuin sukupuolikin (miehet ovat alttiimpia sairastumaan kuin naiset). Ikä (noin 20 prosenttia iäkkäistä ihmisistä kärsii ääreisverenkierron valtimosairaudesta), lihavuus on riskitekijä, huono ravinto ja tupakointi. Syynä voi olla myös geneettinen alttius, vaikkakin se on harvinaisempaa. Hätkähdyttävä tosiasia on kuitenkin, että noin puolet diagnosoiduista potilaista kuolee kymmenen vuoden sisällä taudin toteamisesta. Pelkästään Saksassa amputoidaan noin 30.000 raajaa liittyen ääreisverenkierron valtimosairauteen (PAD). Ehkä vielä merkittävämpää on, että 75 prosenttia näistä potilaista menehtyy sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

Miten vaarallinen sairaus perifeerinen valtimosairaus on?

Vaarallisuus piilee siinä, että sairaus pysyy suhteellisen oireettomana pitkään, eikä ensimmäiset oireet tunnu vakavilta. Vasta kun käveleminen alkaa aiheuttamaan kipua jopa lepotauon aikanakin, hakeudutaan lääkärin vastaanotolle. Sairauden aiheuttama kipu voidaan jakaa neljään eri kategoriaan. Yleisesti käytössä oleva luokitus on Fontainen luokitus, joka saa nimensä ranskalaisen lääkärin, René Fontainen mukaan: Luokka I: Ei vielä oireita, kipuilu satunnaista. Asymptomaattinen. Luokka IIa: Yli 200 metrin kävely onnistuu ilman kipua. Lievä katkokävely. Luokka IIb: Yli 200 metrin kävely ei onnistu ilman kipua. Keskivaikea / vaikea katkokävely. Luokka III: Kipua myös levätessä ja makuulla. Iskeeminen lepokipu. Luokka IV: Merkittävät kudosvauriot. Haavoja tai kuolio.

Perifeerinen valtimotauti (PAD)

Ostosretki kaupungilla on varmasti tervetullutta vaihtelua meille monille. Kiinnostavat näyteikkunat kutsuvat tutustumaan runsaaseen tarjontaan kaupoissa. Kiinnostavat ikkunat eivät kuitenkaan aina välttämättä ole se syy miksi kävelijä pysähtyy ikkunan kohdalle. Saattaa olla, että hän kärsii ääreisverenkierron valtimotaudista ja joutuu pysähtymään. Siksi tätä sairautta kutsutaan myös "näyteikkunataudiksi". Täsmällinen lääketieteen ilmaisu tälle on "ääreisverenkierron valtimoita ahtauttava sairaus" tai PAOD (perifeerinen okklusiivinen valtimosairaus). Ääreisverenkierron valtimosairaus PAD on häiriö raajojen (pääasiassa jalkojen) valtimoiden verenvirtauksessa; suonien seinämät paksuuntuvat ja valtimot ahtautuvat. Tämä vaikeuttaa verenvirtausta, vaikka ei sairauden alkuvaiheessa aiheuta oireita lepotilassa. Kuitenkin kun henkilö harjoittaa liikuntaa, esimerkiksi juoksua tai kävelyä, lihasten hapentarve kasvaa, jolloin heikentynyt verenkierto aiheuttaa hapenpuutetta lihaksissa. Tämä oireilee jalkojen kovana kipuna, varsinkin pohkeissa ja reisissä. Kipu helpottaa levossa ja tuloksena on, että nämä henkilöt pysähtelevät vähän väliä ja se näyttää samalta kuin he olisivat näyteikkunaostoksilla.