Yhteystietosi: Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406

Referenssit

BEMER-yhteyshenkilösi

LocatorYour partner

Linda Visapää Tmi Linda Väisänen
+358 40 555 5406
linda.visapaa@bemermail.com

Diabetekseen apua - fysikaalinen verisuoniterapia BEMER

Diabetes

Diabeetisen polyneuropatian potilailla(ääreishermoston häiriö, joka voi aiheuttaa kipua, pistelyä, poltteen tunnetta tai tunnottomuutta käsissä ja jaloissa) useita viikkoja kestänyt BEMER-terapia oli menestyksekäs parantaen merkittävästi ihonalaisen kudoksen mirkoverenkiertoa ja kehon immuunijärjestelmää.
Toinen tutkimus osoitti, että konservatiivista hoitoa saavat potilaat, jotka käyttivät avohoitona 27 päivää BEMER-terapiaa haavahoitoon, saivat merkittävää tulosta haavojen pienenemiseen, verrattuna kontrolliryhmään. Täten oli mahdollista parantaa merkittävästi heikentynyttä haavojen parantumista.
Kokonaisvaltaisen hoitokonseptin kannalta fysikaalinen BEMER-verisuoniterapia on ehdottomasti välttämätön tukihoitomuoto hoidettaessa aineenvaihduntahäiriöitä, kuten diabetes mellitus sekä metabolisen syndrooman ennaltaehkäisyssä varsinkin nykyaikana, jota leimaa stressi ja liikunnan vähyys.

Lisätietoja

Tietoa diabeteksestä

Diabetes mellitus

Diabetes mellitus on niin laajalle levinnyt sairaus, että sitä voitaisiin kutsua "vuosisadan epidemiaksi". Lukuja tarkasteltaessa voi todeta, ettei sanonta ole juurikaan liioiteltu. OECD:n mukaan diabeteksen yleisyys (ts. diabeteksen esiintyvyyden tiheys ) vuonna 2010 oli keskimäärin 6,5 prosenttia (5.3 prosenttia Alankomaissa, 6,7 prosenttia Ranskassa, 8,9 prosenttia Saksassa ja niinkin paljon kuin 10,3 prosenttia USA:ssa). IDF:n (Kansainvälinen Diabetesliitto) mukaan tämän luvun odotetaan nousevan Saksassa jopa 13 prosentiin vuoteen 2030 mennessä. Diabeteksen esiintyvyyttä tarkasteltaessa eri ikäryhmissä, nähdään että sen yleisyys kasvaa iän myötä. Tämä näkyi esimerkiksi DEGS:in tutkimusjulkaisussa 40-49 vuotiailla 2 prosentilla miehistä ja 4,5 prosentilla naisista oli diabetes. Ikäryhmässä 70-79 vuotiaat esiintyvyys oli jo 22 prosenttia. Sairastuneiden korkea määrä johtaa valtaviin kustannuspaineisiin julkiselle terveydenhoidolle. Esimerkiksi tulokset CoDiM tutkimuksesta näyttävät, että suorat kustannukset diabeteksesta Saksassa ylittävät jo 30 miljardia joka vuosi. Diabetes mellitus tai tyypin 2 diabetes ovat puhekielessä yksinkertaisesti diabetes. Tämä aineenvaihduntahäiriö on osa metabolista syndroomaa, johon suurin syyllinen on arterioskleroosin kehittyminen (valtimoiden kovettuminen) ja sepelvaltimotauti (sepelvaltimoiden ahtautuminen). Diabeteksen kohdalla myös seuraavat tekijät ovat osa tätä syndroomaa: ylävartalolihavuus, korkea verenpaine, epänormaalit veren rasva-arvot (dyslipidemia). Saksassa tämän syndrooman esiintyvyys on aikuisilla on noin 20 prosenttia naisista ja 25 prosentilla miehistä. Vaikka vaikuttavia tekjöitä on laaja kirjo tämän oireyhtymän kehittymiseen, yhdistelmänä liiallinen kalorien saanti, ravintoköyhä ruokavalio ja liikunnan puute ovat sen pääasialliset syyt. Tästä syystä riskitekijät diabeteksen puhkeamiseen ovat liian runsaat ateriat, lihavuus, ylävartalolihavuus (rasvan kertyminen pääasiassa vatsan alueelle, ns. omenavartalo, yleisempää miehillä), ikääntyminen ja tietenkin liian vähäinen liikunta.

Mitä ongemia diabetes aiheuttaa elimistössä?

Toistuva liiallinen kalorien saanti aiheuttaa veren sokeriarvojen nousua, joka puolestaan saa haiman tuottamaan enemmän insuliinia. Haima on elin, joka painaa 70-100g ja haimatiehyt yhdistyy sappitiehyeen kanssa vatsaontelossa päätyäkseen C-kirjaimen muotoiseen pohjukaissuoleen. Sen avaintehtävä on osallistua hiilihyrdraattien, rasvojen ja proteiinien ruuansulatukseen. Sillä on kaksi täysin erilaista solurakennetta. Ensimmäisenä eksokriiniset rauhaset (eksokriininen tarkoittaa avoeritteistä - tässä tapauksessa ruuansulatuskanavaan), tuottavat emäksistä ruuansulatusnestettä, joka sisältää mm. entsyymejä rasvojen ja proteiinien ruuansulatukseen. Toisena endokriiniset rauhaset (endokriininen eli umpieritys - tässä tapauksessa vereen), sisältäen mm. saarekkeeksi järjestäytyneitä beetasoluja, jotka normaalisti tuottavat noin 2 milligrammaa insuliinia päivässä. Tämä hormoni on vastuussa normaalisti sokerin, aminohappojen ja rasvojen kuljetuksesta kehon soluille ja sen vuoksi sitä kutsutaan myös "varastointi hormoniksi". Vuosien tai jopa vuosikymmenien aikana, haima ylirasittuu jatkuvasta korkeasta insuliinin tuotannosta ja sokeriarvot nousevat. Vielä tässäkin vaiheessa insuliiniriippumaton diabetes voi olla hoidettavissa oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla, ennen kuin lopulta joudutaan aloittamaan insuliinipistokset.

Diagnoosi

Noin 90 prosentilla diabeetikoista on 2-tyypin diabetes. Heillä sairaus on ollut jo useita vuosia ennen diagnoosia. Varsinkin alussa se esiintyy erilaisina yleisinä oireina, kuten väsymys, heikkouden tunne, heikentynyt näkökyky ja taipumus infektioihin (kuten myös jatkuvat virtsatietulehdukset). Painon putoaminen on harvinaista ja lisääntynyt janon tunne sekä tihentynyt virtsaamistarve ilmenevät vasta kun veren sokeriarvot ovat erittäin korkeat. Siksi tällainen diagnoosi tehdään usein sattumalta.

Diabetes mellitus, tyyppi 1

Tyypin 1 diabetes on erityyppinen sairaus. Tässä tapauksessa haima ei tuota tarpeeksi insuliinia tai ei tuota insuliinia ollenkaan. Tämän häiriön syyt eivät ole vielä täysin tiedossa. Syiksi epäillään geneettisiä tekijöitä, autoimmuunisia reaktioita, ympäristön kuormitusta tai virusinfektioita. Tyypillinen oire tyypin 1 diabetekseen on useita viikkoja jatkunut painon putoaminen. Muita oireita ovat nestehukka, jatkuva janon tunne, tiheä virtsaamistarve, pahoinvointi ja toisinaan lihaskrampit pohkeissa ja ylävatsakivut. Tavallisempien oireiden esiintyminen kuten väsymys, energian vähyys, heikentynyt näkökyky, heikentynyt keskittymiskyky ja päänsäryt on myös mahdollista.

Diabetes potilaan ennuste

Diabeetikon ennuste riippuu täysin näistä syy-seurauksellisista tekijöistä. Ne potilaat, jotka tekevät tarvittavat elintapamuutokset (ruokavalio plus liikunta perushoitona), voivat vähentää merkittävästi kärsimistä seurauksellista liitännäisoireista ja siten parantaa ennustettaan merkittävästi. Lopullinen tavoite on saavuttaa veren sokeriarvojen ja HbA1c arvojen aleneminen. HbA1c arvo antaa informaatiota solujen ja solukalvojen sokeritasoista. Korkea verensokeritaso johtaa korkeisiin HbA1c arvoihin ja nostavat todennäköisyyttä seurauksellisille häiriöille. Mikäli elintapojen muutoksella ei saavuteta toivottua tulosta HbA1c arvoihin, aloitetaan suun kautta otettava verensokeria alentava lääkehoito. Mikäli lääkehoito ei ole tuloksellista, viimeisenä keinona on insuliinihoito.